Aikuisten ryhmäliikunta ma 2.10. ja ti 3.10. muutoksia!

Kotekon yläsali on poissa iltakäytöstä ajalla 29.9.-3.10.
Vaikutuksia maanantain 2.10. ja tiistain 3.10. yläsalin tunteihin.

Muutokset:
Ma 2.10. klo 18:00-19:00 KuntoMix/Circuit peruttu
Ti 3.10. klo 17:05-17:50 Lavis peruttu

Muut tunnit normaalisti:
Ti 3.10. klo 18:00-19:00 Kahvakuula, alasalissa
Ti 3.10. klo 19:00-20:00 Kevyempi lihaskunto, alasalissa

Ryhmäkalenterista näet ryhmien paikkatilanteen myös ilman rekisteröitymistä!

Ryhmäkalenterissa on nähtävillä ryhmien tietoja myös ilman rekisteröitymistä.
Klikkaa linkkiä:
https://www.jasentieto.fi/public/PublicGroups.aspx?sid=194

Syy miksi lasten ryhmät ei näy vielä kalenterissa on ennakkoilmoittautuminen ->viime kaudella mukana olleille lapsi- ja perheliikuntaryhmille alkaa ennakkoilmoittautuminen ke 16.8.17 klo 18:00 ja päättyy  21.8.17 klo 16:00. Tämän jälkeen nämäkin ryhmät ovat nähtävissä tässä ryhmäkalenterissa. Ilmoittautuminen avautuu kaikille lapsi- ja perheliikunnan ryhmille (jäljelle jääneet paikat) ma 21.8.17 klo 18:00. Ryhmiä ja niiden ajankohtia pystyy tarkastelemaan nettisivujemme muissa osioissa.

Ryhmän nimeä klikkaamalla pääsee tarkastelemaan tarkemmin ryhmän tietoja. Näkymässä on esillä mm. vapaiden paikkojen määrä sekä ryhmän kuvaus. Ilmoittautumismahdollisuuteen vaaditaan kuitenkin ensin rekisteröityminen. Aiemmin rekisteröityneet eivät rekisteröidy uudelleen (tunnukset kannattaa käydä tarkastamassa).
Rekisteröityä voi tästä linkistä: https://www.jasentieto.fi/public/Login.aspx

Mukana myös Meripäivillä🇫🇮💙

Seuran paraatitytöt perinteisesti mukana Meripäivien avajaisparaatissa 19 paraatitytön ryhmällä. Paraatin ohjaus Maarit Laakkonen.

Naisten voimisteluryhmä Blue Roses esiintyy Kotka-lavalla torstaina 13.7. klo 14.30. Ohjelman Minun Suomeni, Lauri Tähkän samannimiseen kappaleeseen, on ohjannut Terttu Kunnas.

13.7.

Paraatissa mukana myös joukkuevoimistelijoita 🤸‍♀️💙omalla koreografialla. Valmentajina Riikka Lappalainen ja Liisa Kyheröinen.

 

Puistojumppa🤸‍♀️🏋️💃🏼

Kesän 2017 puistojumppa alkaa ma 29.5.

Paikkana Isopuisto, kahluualtaan vierellä maanantaisin klo 18:00-19:00.

Puistossa jumpataan maanantaisin koko kesä säävarauksella. Viimeinen tunti on ma 7.8.

Jumpan hinta 3.5€/kerta.

Oma jumppa-alusta mukaan!

Ohjaajat:

29.5. Mamu, Muokkaus lihaskunto
5.6. Elmeri, Liikkuvuus jumppa
12.6. Elmeri, Kehonpainotreeni
19.6. Kirsi, Circuit treeni
26.6. Veronika, Lihaskuntoa oman kehon painolla
3.7. Veronika, Lihaskuntoa oman kehon painolla
10.7. Veronika, Lihaskuntoa oman kehon painolla
17.7 Veronika, Lihaskuntoa oman kehon painolla
24.7. Mamu, Lavis lavatanssijumppa. Jumppa-alustaa ei tarvitse.
31.7. Mamu, Lavis lavatanssijumppa. Jumppaa-alustaa ei tarvitse.
7.8. Jaana

Tuntisisältöjä päivitämme lisää myöhemmin.

Tervetuloa mukaan☀️

Matkapäiväkirjaa Gymnaestradasta…

Lauantai 9.7.

Aamulla tapasimme kuuden aikaan Helsinki-Vantaan lentokentän kakkosterminaalissa. Kaikilla
painoi väsymys enemmän tai vähemmän aikaisen herätyksen ja vähän nukutun yön jälkeen, mutta silti kaikki odottivat innolla tulevaa matkaa. Hetken kertailtuamme mukana olleita tavaroita mahdollisten unohdusten takia suuntasimmekin jo lähtöselvitykseen.
Toiset olivat osanneet tehdä check-in -tarkastuksen jo kotona, ja pääsivät lyhyen jonon kautta palauttamaan matkalaukut. Kun taas toiset, joiden atk-taidot eivät yltäneet aivan toisten tasolle, jonottivat pitkän tungoksen täyteisen jonon palauttamaan matkalaukkuja. grin Myöhemmin kuitenkin selvisi, että lähtöselvitykset olivatkin olleet valmiina jo automaattisesti, eikä toistenkaan olisi tarvinnut jonottaa.
Palautettuamme matkalaukut ja saadessamme lentoliput käteemme kävelimme läpivalaisun läpi. Onneksi kenellekään ei tullut suurempia ongelmia käsimatkatavaroiden suhteen, vaan pääsimme syömään aamupalaa, ostamaan matkakarkkeja ja ihailemaan muumituotteita. Useat ostivat muumiavaimenperän joka pääsi roikkumaan trendikkäisiin Suomi-laukkuihimme. Myös eräs vaate- ja muotialan edustaja tuli ihailemaan uutta Suomilaukun muoti-ilmiötä, joka valtasi melkein koko lentoaseman.  smile
Hetken kuvia räpsittyämme olikin jo aika nousta koneeseen, ja pienten paikkavaihdoksen jälkeen istuimme melko lähellä toisiamme. Lentomatka sujui kaiken kaikkiaan oikein hyvin. Nousua oli helppo seurata ikkunoiden lisäksi myös lentokoneen keulassa olevasta kamerasta joka näkyi telkkarimonitorista. Matkan varrelle sattui muutamia pieniä ilmakuoppia jotka sitten loppuivat kapteenin saatua luvan nostaa hieman korkeutta.
Laskeutuminen sujui moitteettomasti, toisinkuin ruumasta saapuvien laukkujen nouto. Suurimman osan laukkuja jouduttiin odottamaan jonkin aikaa. Mukaan tuli jo seuraavienkin lentojen laukkuja, mutta onneksi myös viimein meidän lennon loput laukut.
Löydettyämme meidän bussin kylttiä pitävän naisen, suuntasimme busseihimme. Pienien ongelmien jälkeen pääsimme kuitenkin kahdessa eri kokoonpanossa kohti majoituskouluamme.
Upeita maisemia katsellessa ja höpöttäessä bussimatka sujui nopeasti ja pian olimmekin jo odottamassa, suuren Renensissä sijaitsevan Collége Du Léman Joranin koulun edessä, Gymnaestrada-passejamme.
Koulu oli erittäin siisti, jonka lattiaa verhosi kokolattiamatto. Luokkahuoneessa oli lattiasta kattoon yltävät suuret ikkunat, joissa oli moottorilla toimivat verhot.
Saatuamme laitettua patjat paikoilleen, lähdimme tutustumaan paikkoihin.

kuva

Juna-asemalle löydettyämme vastaan tuli ongelma, sillä emme tienneet mihin suuntaan tulisi lähteä. Paikallisienkaan ranskankielisestä selityksestä ei oikein saanut selkoa, siispä päätimme hypätä seuraavaan junaan. Se saapui onneksemme oikeaan paikkaan ja pääsimme Lausannen keskustaan tutustumaan paikkoihin. Junassa matkustimme “ykkösluokan samettipenkeillä”, arvoitukseksi jäi sisältyikö “ykkösluokka” kisapasseihimme. Kukaan ei kuitenkaan kysellyt meiltä matkalippujamme grin

Kävimme katsomassa esiintymislavan jossa omat esityksemme olisivat sekä kävelimme rantaan syömään kallista pizzaa. Ravintolassa tarjoilijat eivät ymmärtäneet englantia eikä tarjolla ollut edes englannin kielistä menuta. Takasin päin tullessa opettelimme metroreitin. Illalla kävimme väsyneinä nukkumaan uusille Gymnaestrada patjoillemme. grin

kuva kuva
esiintymislavamme Genevejärvenrannalla

Marie

Sunnuntai 10.7.

Aamulla herättyämme kuulimme, että ensimmäisenä yönä kaikki eivät olleet nukkuneet yhtä sikeästi. Yöllä ollut kova ukkonen oli herättänyt kaikki paitsi Roosan, Einen ja Siirin, jotka aamulla herätessään saivat kuulla kuinka muut olivat katsoneet upeita salamoita. Herättyämme lähdettiin aamupalalle, jolloin jugurtit olivat loppu:-( Onneksi muuta ruokaa kuitenkin löytyi ja saatiin masut aamutäyteen. Aamupalan jälkeen palattiin luokkaan laittamaan itsemme kuntoon. Kun kaikilla oli meikit nassuissa ja Suomen edustusvaatteet päällä päästiin lähtemään ständeille. Ständeillä oli eri maiden pisteitä, jossa maat myivät mm. omia edustusvaatteita, pinssejä ja oman maansa koriste-esineitä. Sieltä löytyi myös erilaisia voimisteluvälineiden ja –pukujen myynti pisteitä. Eräällä voimistelupisteellä ollessamme lähellä seisoi italialaisia poikia kamera kädessä ja siinä sitten otimmekin heidän kanssaan yhteiskuvan jos toisenkin wink
kuva

Ständeillä oli tosi paljon muiden maiden voimistelijoita myös katselemassa ja vaihtelimme eri maista tulleiden kanssa pinssejä. Ständeillä tarpeeksi pyörittyämme lähdimme syömään ensimmäisen Gymnaestrada lounaamme. Ensin kävelimme väärästä ovesta sisään emmekä tietysti silloin sitä vielä tiennyt. Muutama meistä jäi vaihtamaan amerikkalaisten pikkutyttöjen kanssa pinssejä ja sen jälkeen muita ei enää näkynytkään! Ajateltiin siinä, että ehkä he menivät jo hakemaan ruokaa joten lähettiin vaan rauhallisesti kohti linjastoja. Linjastoilla odottaessamme Mamu soitti Siirille kysyäkseen missä olemme. Ja selvisinkin, että muut olivat jatkaneet matkaansa ja menneet jostain toisesta ovesta ulos odottamaan kun me muut oltiin jo hakemassa ruokaa. Ruokapöydässä kuitenkin tavattiin taas ”pienien” nimien kutsumisen jälkeen smile Lounaaksi oli kanafileitä jonkinlaisessa sitruunaisessa kastikkeessa ja riisiä. Syötyämme lähdimme kohti Olympiastadionia, jossa Gymnaestradan avajaiset olivat. Bussi jolla menimme stadionille oli aivan täysi. Yhtäkkiä poliisi tuli bussiin ja käski kaikkien mennä ulos. Luulimme silloin että bussi oli ollut liian täynnä ja että se piti tyhjentää mutta kyse olikin siitä, että tiet oli laitettu poikki avajaisten takia ja jatkettiin matkaa kävellen Suomen kokoontumispaikalle.

Kokoontumispaikalla oli tosi kuuma ja jouduttiin vaan odottelemaan. Päästiin jo hyvin liikkeelle nurmikentältä ja ajateltiin, että tämähän menee tästä nopeasti, mutta totuus olikin toinen ja istuskeltiin lopulta asfaltilla kauan ja kuuma oli! Päästiin kuitenkin vihdoin ja viimein kiertämään Olympiastadioni ympäri suurella suomalaisjoukolla ja kivaa oli!smile

Seuramme tunnelmia avajaisista
kuva
kuva
kuva
kuva
kuva
kuva
kuva
kuva
kuva

Jäimme istumaan nurmikon viereen ja edessämme istui ihan pieniä supersöpöjä svetisiläislapsia, joista jotkut halusivat aina läpätä kättä niille, jotka kävelivät ohi.

Kun kaikki maat olivat esittäytyneet kävelemällä juoksuradan ympäri, alkoi avajaisesitykset. Parhaiten kaikesta jäi kuitenkin varmasti mieleen hornetit, jotka ihan yhtäkkiä lensivät matalalta ihan päidemme yläpuolelta! Hornetit tekivät erilaisia lentokuvioita ja näimme niitä myös skreeniltäsmile
kuva

Avajaisten jälkeen lähdettiin takaisin koululle valmistautumaan Suomi-iltaan. Suomi-illassa istumapaikat olivat niin täynnä, että tyydyimme istumaan rappusille siihen asti kunnes lähdettiin hakemaan ruokaa. Ruokana oli grillattua kanaa, perunasalaattia ja salaattia ja jälkkäriksi hedelmäsalaattia. Pihalla vähän sivustalla oli myös israelilaisia, jotka kysyivät tulisimmeko heidän kanssaan kuvaan. Siinä otettiin sitten taas muutama kuvasmile
kuva
Aiemmin oli kuulutettu, että disko jatkuu ja talon alakerrasta kuului musiikkia, joten Liisa, Eine ja Siiri lähtivät katsomaan mitä siellä on. Heidän peräänsä juoksi yksi israelilainen poika ja lopulta muutkin meistä ja israelilaisista tulivat alas. Siellä oli kuitenkin vanhempaa väkeä tanssimassa, mutta he väistyivät sivulle kun me tulimme sinne. Tanssittiin ja juteltiin loppuilta israelilaisten kanssa, kunnes klo 23 alakerta pistetiin kiinni:( Vanhempi väkikään ei joutunut kuitenkaan koko iltaa olemaan vain reunoilla. Hyvin he Macarenaan ja joihinkin toisiinkin kappaleisiin lähtivät mukaan! 😀 Siirryimme alakerrasta yläkertaan, jossa olikin se disko josta oli kuulutettu aiemmin. Siellä tanssittiin vielä hetki ja uudet israelilaiset ystävämme tulivatkin sinne ja olivat siihen asti kunnes heidän oli lähdettävä. Jatkoimme vielä hetken Mamun ja Sannan kanssa tanssimista kunnes oli meidänkin aika palata koululle. Nukkumaan käytiin melko myöhään mutta uni tuli kuitenkin, vaikka seuraavana yönä ukkostikin taas:D
Siiri

Maanantai 11.7.

Maanantaina herättiin aika aikaisin ja aamupalan jälkeen käveltiin koulun vieressä olevalle kentälle extra-kenttäharkkoihin. Oli tosi kuuma, mutta onneksi me tietysti osattiin kaikki kuviot ja pyörähdykset, peace of cake!:D

Koululla koristelimme kuvioita kilpiimme ja ensimmäisen palkinnon omaperäisyydestä taisi saada Einen kilpi, johon Roosa teki todella persoonallisen taidonnäytteensä. 

Myöhemmin päivällä meillä oli viralliset kenttäharjoitukset Olympiastadionilla, jotka menivät hyvin. Ainutta ongelmaa tuotti polttava asfaltti, koska meidän piti kävellä paljain jaloin kentälle. Suomalaisella sisulla ja reppuselkäkuljetuksella me urheat Pohjolan nuoret kuitenkin siitä selviydyttiin ja koululle päästyämme mentiin porukalla viilentymään vesipuistoon. Oli aika outoa, kun uimavalvoja tuli ranskaksi selittämään, että kello kuuden jälkeen altaassa piti uida, eikä reunoilla saanut oleskella paikoillaan.:D

Illalla lähdimme rannalla sijaitsevaan villageen ja vietimme siellä kivan illan. Totesimme kuitenkin, että paniinien tarjoilussa sveitsiläisillä oli vielä parannettavan varaa…….

kuva
Maanantai-ilta villagessa

Kaisa

Tiistai 12.7.

Aamupalan jälkeen pidimme omat harkat koulun salissa ja kävimme omat ohjelmamme läpi.
Harkkojen jälkeen lähdettiin syömään ja valmistautumaan ensimmäiseen kenttänäytökseen. Odottelu oli aika tuskaista, kun aurinko porotti kirkkaalta taivaalta ja pukutilat tuoksuivat tietysti todella raikkailta suomalaisilta:D! Onneksi joku ihastuttava nainen kuulutti kaikille, että pitää keskittyä olennaiseen, joten ohjelma menikin hyvin!

Esityksen jälkeen jäimme seuraamaan muiden maiden kenttänäytöksiä, jotka olivat tosi hienoja.

kuvakuva
Portugalin ja Sveitsin kenttäohjelmat

lllalla kävimme ostamassa iltapalaa ja vietimme illan koulun pihalla. Saimme seuraa paikallisista pojista ja ilta oli oikein onnistunut.(; Kiitos Satun ja Katin läppärin pääsimme myös vieraileemaan facebookissa!

Kaisa

Keskiviikko 13.7.

Tänään oli meidän omat kaupunkilavanäytökset Place de la Navigationilla Ouchyssa.
Flow-ohjelman esitimme yhdeltä ja Pink Piratesin viideltä. Molemmat esitykset menivät
hyvin, vaikka Pink Piratesiin ei ollut kovinkaan paljon aikaa valmistautua. Tilaa oli
kerrankin runsaasti esitysohjelmia varten ja yleisöä riitti sateesta huolimatta.
Esitystemme välissä meillä oli tarkoituksena vuokrata polkuveneet, joissa on
liukumäki, mutta sateen vuoksi päätimmekin lähteä kaupungille shoppailemaan.
Ensimmäisen esityksen jälkeen tutustuimme myös italialaisiin, joiden esitys oli
meidän jälkeemme. Vielä juuri ennen toista esitystämme söimme ranskalaiset lavaa
vastapäätä olevassa kahvilassa. Pink Piratesin jälkeen lähdimme majoituskoululle
vaihtamaan vaatteet ja illaksi menimme Bellerive WG Villagen illanviettoalueelle vaikka
satoi edelleen. Tutustuimme siellä sveitsiläisiin, ja myös valmentajamme ja
huoltajamme olivat saaneet seurakseen “pitkän, tumman ja tulisen” miehen, kun tapasimme
heidät metroasemalla. Onneksi “paikallinen” apu oli helposti lähellä, kun vieraan kaupungin kadut voivat joskus käydä vieraiksi ja reitti sovitulle metroasemalle ei ollutkaan niin hallinnassa. Lausannen vanhassa kaupungissa sai melko pitkään kierrellä etsien ruokapaikkaa…wink. Pizza pelasti Sannan ja Mamun nälän.
kuva
Flow-Helmet
kuva
kuva
Pink Pirates

Satu ja Kati

Torstai 14.7.

Aamulla herättiin ja mentiin aamupalalle, jonka jälkeen lähdettiin taas laittautumaan. Kun oli naamat ja hiukset kunnossa lähdettiin hetkeksi kiertelemään ständeille ja syömään. Ruokana oli makkaraa ja perunamuussia, joka ei kaikista lounaistamme päässeet suosikkien joukkoon. Syömästä lähdettiin kohti Olympiastadionia ja viimeistä esitystämme kohti. Lähettiin kaikki bussilla nro 21 kohti stadionia. Tähän päivään mennessä olimme aina ajaneet pidemmälle ja vaihtaneet sen jälkeen bussiin nro 1, joka meni suoraan stadionin eteen. Tällä kertaa Iida, Marie, Kaisa ja Sanna kuitenkin jäivät pois aiemmin ja kävelivät sen pienen matkan, joka osoittautui nopeammaksi, kuin bussien vaihtelut. Loppujen ajaessa bussi nro 1 vaihtopaikalle todettiin, että lähellä on oltava navetta tai jotain muuta sillä haju oli sen mukainen! 😀 Siitä kuitenki selvittiin ja bussia odotellessa aloitettiin jo teippien kieputtelu jalkoihin ja käsiin ja hiusten letittäminen. Lopulta kun me muutkin saavuttiin tennishallin pukuhuoneisiin ja saatiin vaihdettua esitysvaatteet päälle, mentiin ottamaan yhteiskuva seuramme louhettarien kanssasmile
kuva
Suomen Kalevala-kenttäohjelmissa seuramme naiset olivat Louhettarien roolissa ja tytöt ja valmentaja Pohjolan Nuorissa. Ainoissa meiltä ei ollut ketään. Riikka Virkajärvi-Johnsonin ohjaama kenttäohjelma sai suuret aplodit. Mukana oli 650 vomistelijaa kolmessa Kalevala-roolissa, Ainot, Louhettaret ja Pohjolan Nuoret. linkki voimisteluliiton sivuille: http://www.voimistelu.fi/?x82360=3456589

Kuvien ottamisen jälkeen lähdettiin kävelemään kohti paikkaa jossa kokoonnuttiin alkujonoihin. Tämä kenttänäytös tuntui omalta osalta menneen paremmin kuin ensimmäinen. Näytöksen jälkeen me tytöt palattiin ständeille ja Mamu ja Sanna jäivät katsomaan vielä jonkin kenttänäytöksen. Ständeillä ostettii churroja, joita sitten syötiin ihanan lämpimässä auringon paisteessasmile Sannan ja Mamun saavuttua me tytöt lähdettiin katsomaan ruotsalaisten poikien hallinäytöstä ja valittevasti nähtiin siitä vain loppu, mutta melkoinen loppuhuipennus olikin!
kuva
Joten hyvä että nähtiin edes tämä grin Ruotsin esityksen jälkeen ehdittiin nähdä vielä vähän seuraavaa kunnes oli lähdettävä takaisin koululle.

Koululla oli kahdessa rakennuksessa suihkut ja toisesta rakennuksesta ei tullut ollenkaan lämmintä vettä. Tietenkin tämä rakennus josta lämmintä vettä tuli oli lukossa. Monina päivinä kun oltiin siellä kylmässä suihkussa käyty niin nyt oli aika päästä lämpimään! Joten Eine ja Siiri lähtivät kysymään pääsisikö lämpimään suihkuun Roosan ja Iidan jäädessä pihalle odottamaan. Muut olivat menneet kylmään suihkuun. Koululla työskennelleet vapaaehtoiset olivat tosi mukavia tässä asiassa ja alkoivat hoitaa asiaa, jotta saataisiin lämpimien suihkujen ovi aukismile Melko kauanhan siinä kestikin ja Roosa ja Iida saapuivatkin sisälle meidän kanssa odottelemaan. Lopulta ovi saatiin auki ja oltiin tosi kiitollisia vapaaehtoistyöntekijöille jotka yrittivät ja vielä onnistuivat saamaan suihkun meille auki! grin) Suihkuttelujen jälkeen uudestaan hiusten laitto ja meikkien korjaus tai uudelleen meikkaaminen. Valmiiksi päästiin ja lähdettiin kohti Villagea. Matka Villageen ei kuitenkaan sujunut ihan ongelmitta. Menimme bussilla nro 33, joka meni eri kautta kuin olimme sillä ennen menneet. Ajateltiin, että ehkä bussi kiertää aamuisin ja iltaisin eri lenkin kuin päivällä. Kun bussi ajoi kääntöpaikalleen, Kaisa kysyi, että missä meidän kuuluisi jäädä pois jotta pääsisimme Malleyn metroasemalle. Onneksi kuski puhui hyvin englantia ja lupasi sanoa milloin jäämme pois ja kertoi meille vielä reitin miten kävellä jotta pääsemme asemalle. Hyvä että sillä linjalla oli niinkin mukava ja kielitaitoinen kuski! grin

Saavuimme viimein Villageen, jossa olimme sopineet tapaavamme italialaiset pojat. Roosan, Iidan, Kaisan, Einen ja Siirin ilta kuluikin italialaisten seurassa, kun taas Satu, Kati, Liisa ja Marie viettivät aikaa jutellen sveitsiläisten kanssasmile Illalla otettiin kuvia jonkun verran ja pidettiin hauskaa ja juteltiin paljon:-D. Sovittiinkin Italian poikien kanssa, että mennään katsomaan seuraavana päivänä heidän lavaesitystään.

Meidän piti lähteä Villagesta klo 23 aikaa kohti metroasemaa, jossa tapasimme Mamun ja Sannan (jotka tänä iltana muuntautuivatkin rooliin “Anne ja Ellu” :–D). Palattiin koululle ja jäätiin ulos istuskelemaan ja juttelemaan. Puheltiin mm. matkaviikon kuulumisia leikkimielisenä “dipriiffinä” ja saimme Mamulta ohjeet kuinka tehdä makirullia. Innostus aiheeseen löytyi illan Menusta, joka oli “Annelle ja Ellulle” suositeltu japanilainen ravintola lähellä Lausannen rautatieasemaa. Japanilainen ruoka on Mamun mieleen, onneksi myös Sanna tykkäsi.

Seuraamme liittyi myös paikallisia sveitsiläisiä poikia. Juteltuamme hetken poikien kanssa, lähtivät aikuiset nukkumaan. Me tytöt jäätiin vielä hetkeksi juttelemaan poikien kanssa klo 1 asti. Pöydällä oli esillä sipsejä ym. pikku purtavaa, jotka maistuivat myös paikallisille pojille. Yhden aikaan lähdettiin nukkumaan toiseksi viimeistä yötä koulun lattiallesmile
Siiri

Perjantai 15.7.

Aamulla saimme nukkua hieman pidempään, sillä tiedossa oli vapaapäivä! Heti aamupalan jälkeen lähdimme ständialueelle kiertelemään jossa oli myynnissä muiden maiden edustusvaatteita ja tavaroita, sekä voimisteluvälineitä ja upeita kisapukuja. Osa ostikin muistoksi itselleen Italia paidat wink
kuva

Syötyämme jonkinlaista lihapullakastiketta lähdimme kahdessa porukassa kaupungille. Toiset suuntasivat katsomaan italialaisten esityksen josta jatkoivat matkaansa kaupungille shoppailemaan kun taas toiset lähtivät ensin kaupungille, mutta näkivät pian bussin matkustajalla erään kaupan muovipussin ja päättivät lähteä kysymään turisti-infosta kaupan sijaintia. Onneksi se selvisi, ja onnistuttiin suunnistamaan kartan avulla suureen ostoskeskukseen josta kyseinen kauppa löytyi:-D. Kaikki taisivat löytää itselleen jotakin ostettavaa!grin
Koululle palattuamme aloimme valmistautumaan FIG-gaalaa varten. Menimme siis katsomaan suurta, eri maiden esityksistä koostuvaa näytöstä joka oli todella upea!! Voimakkaat musiikit ja tasokkaat esitykset takasivat korkean tunnelman. Näytöksessä nähtiin kauniista joukkuevoimistelusta äärimmäisiin volttiakrobatia-temppuihin asti.

kuva

FIG-gaalan jälkeen jatkoimme matkaamme metrolla villageen tuhlaamaan viimeiset WG-rahamme ostamalla ranskalaisia. Hetken pyörittyämme menossa ja vastailtuamme lukuisiin kysymyksiin “Do you wanna change your jacket?” kieltävästi ja pahoitellen, olikin jo aika lähteä koulua kohti.
Kulkuyhteyksien kanssa meillä kävi huono tuuri, sillä jouduimme odottelemaan viimeisellä pysäkillä 26 minuuttia myöhästyttyämme 2 minuuttia edellisestä bussista. 🙁 Yleensä bussit kulkivat hyvin tiuhaan tahtiin, mutta sinä päivänä oli kai jonkinlainen erikoisuus. Onneksi pääsimme kuitenkin turvallisesti bussin kanssa vihdoin keskiyön aikaan takaisin koululle, vaikka kävelyä ehdittiin harkitakin muutamaan otteeseen.
kuva

Illalla hiivittiin hiljaa luokkahuoneeseen nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli aikainen herätys ja lähtö kotia kohti.
Reissu oli todella hauska ja ikimuistoinen!grin<3
kuva
Helmet Collegen portailla

Marie

Lauantai 16.7.

Tänään oli kauan pelätty kotiinlähdön aika. Meillä oli aikainen herätys, sillä
lentomme lähti aamulla. Sen vuoksi emme päässeet päätösjuhlaan, mikä jäi
harmittamaan meitä. Tyhjensimme aamulla patjat, kävimme aamiaisella ja pakkasimme
vielä viimeiset tavarat laukkuihin ennen kuin bussi tuli hakemaan meitä 7.50 Geneven
lentokentälle. Bussimatkalla katsoimme viikon aikana otettuja valokuvia sekä otimme
myös uusia. Lähtöselvityksessä pelkäsimme että joudumme maksamaan ylipainomaksua
ostostemme takia, ja osa meistä joutuikin. Osa joutui kantamaan patjansa ja tyynynsä
käsimatkatavaroissa kotiin, sillä ne eivät mahtuneet matkalaukkuihin. Onneksi
joukkuekaverimme suostuivat auttamaan toistenkin “käsimatkatavaroiden” kanssa.
Turvatarkastuksessa meitä luultiin jalkapallojoukkueeksi. Ostimme lentokentältä vielä
suklaata ja hajuvesiä ennen koneeeseen menoa. Matkalaukkujen pakkauksessa oli ongelmia
ja lentomme oli siksi myöhässä noin kaksi tuntia. Alkumatka sujui hyvin, mutta
loppumatkaa haittasivat ilmakuopat. Laskeutuminen sujui hyvin nenäverenvuodosta ja
huonosta olosta huolimatta. Perillä Helsinki-Vantaan lentoasemalla saimme nopeasti
laukkumme ja lähdimme autoilla kohti Kotkaa. Kiitos kaikille ihanasta ja ikimuistoisesta
matkasta!! <3

Satu ja Kati

kuva
kuva
kuva
kuva